Leluja/Mänguasjad

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi neulonut tai virkannut leluja. Nyt kun oli mahdollisuus osallistua eräseen hyväntekeväisyysprojektiin, lähdin mielelläni mukaan.

Sellest on väga palju aega, kui olen ise teinud mänguasju. Märkasin hiljuti üleskutset teha kaisuloomi turvakodu lastele ja see pani muidugi mõtted keerlema ja sõrmed sügelema.

Selailin vanhoja käsityölehtiä ja valitsin niistä hiiriohjeen. Isomman hiiren virkkasin osittain ohjetta seuraten ja pienemmän tein ns. tunteen mukaan.

Lehitsesin vanu käsitööajakirju ja leidsin heegeldatud hiire õpetuse. Suurema hiire tegin enam-vähem juhiste järgi ja väiksema omast peast talle seltsiks.

Viimeksi neuloin leluja monta vuotta sitten. Ne kirjavat kaverit on neulottu virolaisen neuletaiteilijan Anu Raudin ohjeiden mukaan. Hän on kehottanut neulomaan leluihin mm. kotipaikan lapaskirjoja tai muita perinteisia neulekuvioita, mikä on mielestäni aivan upea idea!
Näitä leluja olen jakanut ystäväpiirissäni ja annan tästäkin kokoelmasta osan eteenpäin - varmasti tulen neulomaan uusiakin.

Anu Raua nimi on igale eestlasele tuttav. Olin kunagi nii vaimustatud tema loomakestest, et kudusin neid suure portsu ja jagasin sõpradele-tuttavatele laiali. Mõned on jäänud veel enda sahtlitesse ja annan neistki nüüd osa edasi. Selliseid värvilisi tegelasi on nii tore kududa, et küllap neid tekib aja jooksul jälle juurde.

Levottomat värit/Rahutud värvid

Jokaisella meistä on värimieltymyksemme ja omat mielipitemme siitä, mitkä värit natsaavat yhteen ja mitkä ei.
Ostin kerran Regian sitä kuuluisaa Arnen ja Carlosin sukkalankaa. Tarjolla oli kolmea vaihtoehtoa ja valitsin epäilevin mielin sini-punasävyiset kerät, hyvä tarjous kun sattui silloin olemaan. En ymmärtänyt alkuunkaan, miksi niihin ihan kivoihin sinivihreän sävyihin on yhdistetty punaista, mutta neuloessa sen vasta näkee, miten ne keskenään toimivat.
Varmuuden vuoksi sekoitin sen langan kanssa yhteen vielä toisen pätkävärjätyn langan, aikoja sitten ostetun Tico-ticon.

Igaühel meist on oma maitse ja arusaam sellest, millised värvid sobivad kokku ja millised mitte.
Ostsin kord Regia sokilõnga, seda kuulsat Arne ja Carlosi nimelist. Valida oli kolm varianti ja võtsin veidi kõhklevalt need sinipunased kerad, kuidas sa ikka mööda kõnnid kui hea allahindlus vastu vaatab. Siniste toonide vastu polnud mul midagi, aga punased jooned häirisid algusest peale. 
Noh, eks me näe, kui kuduma hakkame. Olin siiski nii ebakindel, et otsustasin võtta selle lõnga kõrvale veel teise kirju, kunagi ammu ostetud Novita Tico-tico.

Ei olisi kannattanut. Sukista tuli aivan karmean sävyiset, mutta tyhmyydessäni neuloin ne kuitenkin valmiiksi. Kuvittelin piilottavani ne kumisaappaisiin marjametsäsukiksi.
 Värisotkua hetken aikaa katsellessani tein nopean ja helpon päätöksen: kaikki purkuun!

Ei oleks tasunud! Tulemus oli absoluutselt jube, aga mina rumal kudusin sokid ikka valmis. Mõtlesin võtta metsasokkideks, kummiku sees ju keegi ei näe. Kui ma olin neid natuke aega käes keerutanud, sündis väga kiire otsus: üles harutada!

Jätin Tico-ticot sivuun ja otin Regian kaveriksi punaisen Fabelin. Tällaisen tuloksen silmä suostuu hyväksymään.

Jätsin Tico-tico kõrvale ja sobitasin Regiaga kokku Dropsi punase sokilõnga Fabeli. Kohe teine lugu, sellega silm juba lepib.

Tico-ticotkin pääsivät seuraavalle kierrokselle, tällä kertaa sinisten Fabeleiden kanssa.
Kyllä sukille pitää olla muutakin käyttöä, kuin laittaa ne häpeämään  marjametsäkumisaappaisiin.

Tico-tico pääses ka uuele ringile, nüüd koos siniste Fabelitega.
Pole ju mõtet selleks sokke kududa, et  nad siis  marjametsa kummikutesse häbenema peita.