sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Riippuvuus/Sõltuvus







Usein et edes tajua, kuinka tiukasti olet kiinni tietyissä väreissä - sisustuksessa ja vaatteissa.
Minun talvivärini ovat olleet jo monta vuotta violetin kaikki mahdolliset sävyt, roosat ja siniharmaat ja kaikki mikä niihin sointuu.
Suurin osa valinnoista tapahtuu intuitiivisesti. Aina välillä teen ns. rohkeita värimuutoksia, mutta taas tuli huomattua, että keskeneräisessä huivissa näkyvät ne tutut ja turvalliset.
Kesävärini ovat onneksi jotain muuta: vaalea on silloin valkoisempi ja värillinen kirkkaampi.
Harkitsen makuuhuoneen seinän maalamista turkoosinsävyiseksi. Siinä olisi kumpaakin, tuttua ja uutta.

Sageli ei tule selle pealegi, kui sõltuv oled teatud värvidest - nii kodus kui riietuses. Millegipärast on minu talvevärvid olnud juba aastaid kõikvõimalikud lillad toonid koos roosade ja sinihallidega ja kõige sellisega, mis nendega kokku passib. Seda kõike sageli täiesti intuitiivselt. Aeg-ajalt teen teadlikke nö. julgeid värvikatseid, aga jälle märkasin, et mu poolelioleva rätiku võiks paigutada sisustuselemendiks - läheb kõige muuga kokku.
Suvel lähevad värvid küll vahetusse. Heledad muutuvad siis valgeteks ja värvilised eredamateks.
Pean väikseid remondiplaane: kui õige värviks magamistoa seina türkiisitooni. See oleks tuttav värv, aga samas ka midagi uut.




Tänään sain valmiiksi uuden neuletakin, täytyy ensi viikolla käydä nappiostoksilla.

Täna sain järjekordse kampsuni valmis. Peab lähipäevadel nööbipoest läbi astuma.


Sitruskaksoset pullistuvat päivä päivältä. Haa, kohta meillä näkyy oranssia!

Tsitruskaksikud paisuvad iga päevaga trullakamaks. Hahaa, varsti on meil oranži näha!

lauantai 3. helmikuuta 2018

Kolme myssyä/Kolm mütsi


Myssyjä on kiva neuloa. Ne valmistuvat nopeasti, niihin voi käyttää yksittäisiä lankakeriä ja niissä on helppo kokeilla uusia kuviomalleja.

Mütsikesi on tore kududa. Nii saab ära kasutada üksikud lõngakerad, proovida uusi mustreid ja valmis saavad ka kiiresti.









Myssyt ovat sytomyssyjä ja kaikissa olen käyttänyt kutiamatonta lankaa: puuvillaa, maissilankaa ja pehmeää merinoa.
Kuviomallit löysin virolaisista neulemallikirjoista. Tuon viimeisen olen itse muokannut ja tykkäänkin tästä fuksianvärisestä myssystä eniten, teen ehkä samanlaisen itsellenikin.

Need mütsid on ns. tsütomütsid, lähevad haigla vähiosakonda, kus see, kes vajab, võib endale sobiva valida. Lõngad ei tohi olla karedad, mina kasutasin puuvilla, maisilõnga ja pehmet meriinot.
Mustrid olen leidnud eestikeelsetest mustriraamatutest. Viimase mustri olen ise kombineerinud ja see meeldib mulle tegelikult kõige rohkem, koon ehk endale ka samasuguse.


perjantai 26. tammikuuta 2018

Levennetty/Laiust juurde



























Ehkä on vähän hassua sanoa käsityöksi muutaman vuoden käytössä olleen peiton levennyskaitaletta, mutta ainakin langanjämiä olen saanut kivasti kulumaan.
Peitto tuli joskus neulottua ilman varsinaista käyttötarkoitusta. Se oli sattumoisin aika sopiva sohvapeitoksi ja näin talvisin se on aina käytössä. Alusta asti on harmittanut, että miksen tehnyt siitä leveämpää.
No miksen neuloisi sille levennystä nyt ja ompelisi tai virkkaisi paikalleen?
Oli turha yrittää tehdä saumakohdasta näkymätöntä, niin virkkasin siitä tarkoituksella aika paksun.
Peittoa en ole jaksanut punnita, mutta lisäkappaleen paino on yli 300 gr - jep!

Natuke naljakas on esitada käsitööna seda pikka riba, mille kudusin hiljuti vana diivanikatte laienduseks, aga vähemalt sain jälle vähendada lõngajääkide varusid.
Teki olen kudunud mõned aastad tagasi ja igal talvel on ta olnud meil diivanikatteks. Algusest peale tekitas meelehärmi, et mõõdud olid natuke napid.
Nüüd siis mitu aastat hiljem plahvatas, et miks ma ei võiks ühte riba laienduseks juurde kududa? Märkamatut ühenduskohta polnud võimalik tekitada, nii ma siis tegingi sellest jämeda lõngaga heegeldades õige silmatorkava.
Tekk on mul senimaani kaalumata, aga laiendusriba kaalub üle 300 grammi - jess!




perjantai 19. tammikuuta 2018

Vuoden ensimmäiset/Selle aasta esimesed


Kaksi paria sukkia on valmistunut, molemmat aloitettu kylläkin ennen joulua.
Ensimmäiset Hovineitoni ovat jo olleet täällä näytillä ja ihastuin tähän sukkamalliin niin, että otin saman tien seuraavat puikoille. Lanka on tällä kertaa eri, mutta oikein sopiva  kohokuviosukkiin. Tässä käsityömessuilta ostetussa vihertävässä langassa on sinisiä pilkkuja, jotka eivät mitenkään peitä kaunista kuviota.

Olen saanud valmis aasta lõpus alustatud kaks sokipaari.
Oma esimesi Hovineito-sokke olen juba näitanud ja kuna muster oli nii ilus, alustasin kohe teistega. Seekord kasutasin erinevat lõnga, mis sobib sellisele mustrile kenasti. Kuigi see rohekas lõng on täis siniseid täpikesi, ei peida lõnga kirevus mustrit ära.


Kerän sisältä paljastui yllätys - lanka muuttui yhtäkkiä vaaleaksi. Vähän ihmettelin, että annanko olla, mutta  siitä tuli niin häiritsevän selkeä raita, että purin pois. Onneksi sellainen ei enää toistunut.

Lanka on Gründl Hot Socks Tweed (75% villa 25 % polyamid), puikot 2,5 ja menekki 53 gr.

Lõngakera seest vaatas vastu üllatus - lõng muutus korraga heledaks. Algul jätkasin kudumist, aga tuli nii eri värvi triip, et harutasin tagasi. Õnneks selline värviviga ei kordunud.

Lõng on Gründl Hot Socks Tweed, milles villa 75 % ja polyamiidi 25 %. Vardad võtsin 2,5 ja lõnga sain kulutatud  53 gr.




Toiset sukat tulivat pojalleni, joka muutti ulkomaille opiskelemaan. Sitä tietenkin kuvittelee, ettei ilman äidin tekemiä sukkia voi Englannissa pärjätä.

Teised sokid kudusin oma pojale, kes läks välismaale õppima. Kuidas see laps ikka ilma ema tehtud sokkideta  Inglismaal hakkama saaks.


Niihin tuli käytettyä loput Tico-tico langoista ja vähän muutakin. Tykkään niistä sävyistä!
Malli on oma: 2 silmukkaa värillä ja 1 mustalla, joka kerroksella siirrytään silmukan verran ja olisiko joka yhdeksäs rivi mustalla. Lankaa kului 82 gr.

Nendes sokkides kasutasin ära kunagi ammu ostetud Novita Tico-tico lõnga ja panin natuke muud ka juurde. Värvid mulle meeldivad!
Mingit õpetust ei kasutanud: 2 silma värvilise lõngaga  ja 1 mustaga ja igal real liikusin ühe silma võrra edasi. Vist iga üheksanda rea kudusin ainult mustaga. Nende sokkide peale kulus 82 gr lõnga.


lauantai 6. tammikuuta 2018

Dusty pink


Tässä neulemallissa minua viehätti esimerkiksi kaulus, mutta sitten en tehnytkään ihan samanlaista. Kohokuviostakin tykkäsin eikä siitäkään  tullut ihan ohjeen mukaista. Pienten pettymysten jälkeen hyväksyin, että kuitenkin ihan kelpo takki.

Ensin oli huoli oikeasta silmukkamäärästä, ihan aiheellinen, koska takki olisi saanut olla leveämpi. Kunnon kastelu venytti sen sellaiseksi kuin tarvitsin, mutta kuvio ei ole enää yhtä muhkea. Ennen kaikkea jäi harmittamaan se, että lankaa oli paljon, siitä ei olisi tarvinnut pihistää, mutta laiskuuttani en viitsinyt purkaa melkein valmista vartalo-osaa.

Tilasin alpakkalangat Adlibriksen kautta kahdessa eräässä puolen vuoden välein. Värierä ei tietenkään ollut enää sama, mutta onneksi sävyero näkyi vain silloin, kun neule oli märkä. Yllätys oli se, että langan laatu ja jopa paksuus poikkesivat toisessa erässä - onneksi senkin huomaa vain tarkkasilmäinen.
Väri näyttää kuvissa harmaalta, mutta siinä on vaaleanvioletti/roosa vivahde.


See kampsunimuster jäi mulle ühes käsitööajakirjas silma ilusa kahekordse krae tõttu, aga lõpuks ma ei kudunudki sellist. Kohev palmik oli teine põhjus, miks ma kudumise ette võtsin, aga sellest ei tulnud ka päris samasugust. Väikesed pettumused kuuluvad mõnikord asja juurde, lõppude lõpuks olen enam-vähem rahul.

Esimene pettumus tekkis, kui märkasin, et silmuseid oleks pidanud ikka rohkem olema. Lõnga oli seekord palju, nii et kokku hoida poleks olnud vaja. Kootud oli aga nii suur jupp, et ei raatsinud enam harutama hakata. Kampsuni leotamine venitas ta sobivasse mõõtu, aga selle all kannatas muster - ega ta enam nii kohev pole.

Ostsin alpakalõnga netipoest kahes osas umbes pooleaastase vahega. Muidugi ei saanud enam sama värvipartiid, aga õnneks on toonivahe nii väike, et seda märkab ainult kui kampsun on märg. Suurem üllatus oli see, et lõnga jämedus ja isegi kvaliteet olid teises saadetises veidi erinevad. Kui väga terava pilguga vaadata, siis ehk märkab, et vöökohal on kude veidi ühtlasem.
Piltidel on värv muutunud halliks, tegelikult  on see kergelt lillakasroosa.



Neule valmistui vuoden ensimmäisenä päivänä, mutta ulkona on ollut niin pimeä, että ihan turhaa yrittää valokuvaamista. Tänään sitten yritettiin - yhtä harmaassa säässä ja lumisateessa.

Sain kampsuni valmis aasta esimesel päeval, aga päev on nii pime, et pole mõtetki pildistamist proovida. Täna lõpuks proovisime, hämaras ja lumesajus.



Ohjeen mukainen kaulus olisi kaksinkertainen. Ainakin tässä vaiheessa yksinkertainen asettuu hyvin, muokkaan, jos alkaa venymään liikaa. Napitusta mietin pitkään ja sellaiseen ratkaisuun päätyin - kolme pienempää helmiäisnappia kauluksessa ja loput isompia.
Tästä tulee käyttöneule, se on lämmin, muttei liian paksu. Pituus tai oikeastaan lyhyys on ollut harkittu päätös.
Saumoja välttääkseni neuloin takin alaosan alhaalta ylös yhtenä kappaleena. Hihat neuloin pyörönä ja ompelin paikoilleen.

Krae oleks tegelikult pidanud olema kahekordne. Mulle tundus, et tuleb liiga paks. Praegu istub see ühekordnegi hästi, eks ma võin ta ümber teha kui venima hakkab.
Kaalusin mitmeid nööbivariante ja lõpuks valisin kraele kolm väikest pärlmutternööpi ja ülejäänud on veidi suuremad.
Kampsun on soe, aga mitte liiga paks, nii et mahub kenasti jope alla. Pikkus või õieti lühidus on just see, mida taotlesin.
Kampsun on kootud alt üles ühes tükis. Varrukad kudusin ringselt ja õmblesin külge.

Malli/Muster: Kotiliesi käsityö 7/2015

Lanka/Lõng: Adlibris Alpaca (100 % Alpaca), color A008 Dusty Pink

Puikot/Vardad: 3,0 ja 4,0

Menekki/Kulus: 325 gr


tiistai 2. tammikuuta 2018

Lyhyt katsaus vuoteen 2017/Põgus tagasivaade aastale 2017



Katsaukseni vuoteen 2017 kertoo selkeästi, etten ollut yhtä aktiivinen neuloja kun muutamana aikaisempana vuonna. Tärkein syy siihen on käytännöllinen - en tarvitse lisää sukkia tai takkeja eikä kyllä  muutakaan. Toinen syy saattaa olla toinen käsityöharrastukseni - nukkekodit. Nukkekotipuuhastelu vaan vei enemmän vapaa-aikaani kuin neulepuikot.

Olen minä jotain tehnytkin. Tässä on kooste isommista käsitöistäni, puseroista-takeista:

Minu tagasivaade läinud aastale räägib selget keelt, et olen üsna vähe pühendunud käsitöödele. Peamine põhjus on ehk see, et kõike on juba nii palju, et ei ole motivatsiooni kududa jälle uus müts või sokipaar või kampsun või midagi muud. On teinegi põhjus, nimelt käsitööde jaoks  näpistatud aeg on sagedamini kulunud mu teisele hobile - nukumajade meisterdamisele.

Midagi olen ikka teinud. Siin on näha minu suuremad kudumid, kampsunid-džemprid:


Suurin saavutukseni oli alkuvuonna valmistunut ja 3,5 kuukauden ahertelun vaatinut neulemekko - alpakka-ja mohairisekoitteinen lämmin neulomus, joka on jopa monta kertaa ollut päällä.

Aasta algul sai valmis mu suurim saavutus - alpaka- ja mohäärisegu soe kleit, mille kallal nägin vaeva kolm ja pool kuud. Võin öelda, et olen teda ka mitmeid kordi selga pannud.


Olin ostanut hiljattain Jennifer Woodin Refined knits-kirjan aikomuksena neuloa siitä ainakin 3-4 puseroa. Victoria pullover syntyi nokkoslangasta.

Olin hiljaaegu ostnud ilusa kudumisraamatu Jennifer Woodi "Refined knits" ja kindel plaan oli (ja on) kududa sellest vähemalt 3-4 mustrit. Victoria pullover sündis nõgeselõngast.


Sitten tuli kesä ja jäännöslangat muotoutuivat ohueksi kesätakiksi.

Siis tuli suvi ja õhuke lõngajääkidest suvekampsun.


Toinen kesällä syntynyt neule.

Suvel jõudsin teha teisegi kampsuni.


Talven tuloon valmistuttiin Stephen Westillä - muunnelmani Askews Me Sweaterista pakkasta ei pelkää!

Vuosi oli sukkapainotteinen, yhteensä 15 paria, aikamoinen tulos minulta! Onneksi melkein kaikki ovat jo matkustaneet muualle eli voin hyvällä omallatunnolla ottaa ohjelmaani uusia sukkapareja.


Talve vastu hakkasin valmistuma Stephen Westi abil - Askews Me Sweater külma ei karda!

Kõige rohkem olen kudunud sokke, kogunisti 15 paari, mis on minu puhul märkimisväärne tulemus. Õnneks on nad peaaegu kõik läinud mööda maailma rändama, nii et võin selle aasta programmi võtta uued sokipaarid.
























Mitä muuta uusi käsityövuosi voisi tuoda mukanaan? Eletään tilanteiden mukaan, ilman suuria suunnitelmia. No joo,  yksi neuletakki on juuri päässyt puikoilta ja samana iltana piti aloittaa uusi... Siitä on suunta vain eteenpäin!

Tässä vielä itselleni tärkeitä lukuja: kulutin vuodessa lankaa 3418 gr ja ostin lisää 2475 gr. Langankulutukseni on siis 943 gr plussalla ja sitä linjaa on pakko jatkaa.


Mida muud uus käsitööaasta võiks pakkuda? Suuri plaane ei tee, elame tunde järgi, aga nojah, üks kampsun sai just valmis ja samal õhtul alustasin järgmisega... Suund on niisiis otse edasi!

Lõpuks panen veel kirja mu enda jaoks tähtsad numbrid: kulutasin aastal 2017 ära 3418 grammi lõnga ja ostsin juurde 2475 gr. See tähendab, et kulutus on 943 grammi võrra suurem. Ja seda suunda ma pean hoidma.



lauantai 30. joulukuuta 2017

Phuket Town


 Ollaan vielä hetki Thaimaan tunnelmissa. Phuket Townin vanha kaupunki oli yllätyksekseni niin viehättävä ja tunnelmallinen paikka, että oli pakko laittaa siitäkin kuvia blogiin.

Veel mõned Tai-reisi pildid. Phuketi väike pealinn Phuket Town on nii meeleolukas ja värvikirev koht, et pean ta lihtsalt blogisse jäädvustama.







Jos jättää huomioimatta sähkölinjojen hurjan sekasotkun (ihan oikeasti - kuka niistä saa selvää!), on tunnelma melkein kuin Espanjan tai Portugalin vanhoissa kaupungeissa.
Phuket Town onkin portugalilaisen ja kiinalaisen tyylin sekoitusta.

Kauniin julkisivun takana on varmasti myös paljon köyhyyttä. Ei tarvitse kun kävellä sivukaduille, kun näkee, kuinka vaatimattomasti suurin osa ihmisiä asuu.
Mietin usein, kuinka paljon niihin hymyileviin ja vieraanvaraisiin ihmisiin on piilotettu surua ja menetyksiä tsunamin traagisilta jäljiltä.

Elektriliinide uskumatu rägastik peidab enda taha palju ilusat (tõepoolest - kes küll neist sasipundardest sotti saab!), aga selle põhjal, mis näha on, võib öelda, et oleks nagu sattunud mõnda Hispaania või Portugali väikelinna.
Linn ongi tegelikult portugali ja hiina stiilide segu.

Loomulikult on ilusa fassaadi taga ka teistsugune maailm. Tais on palju vaesust ja räpasust. Selle nägemiseks piisab, kui astuda mõni samm peatänavatelt kõrvale.
Mõtlen sageli, kui palju need sõbralikud ja külalislahked inimesed kannavad endas tsunamikaotuste tekitatud  leina ja muret - kindlasti on igas peres selle traagika jälgi.









Aika boheemi meininki vai mitä?

Kas pole mõnusalt boheemlaslik?


Tässä komeassa rakennuksessa sijaitsee Viron konsulaatti. Lippu tosin on aika haalistunut, ehkä jo uusimisen tarpeessa.

Selles kenas majas asub Eesti konsulaat. Noh, lipp vajaks ehk uuendamist, värvid on juba üsna tuhmid.



Vietimme kaupungissa kolme yötä ja olimme ihan sattumalta valinneet majapaikaksi kaupungin vanhimman hotellin The Memory  at On On, joka on toiminnut kaupungin keskustassa jo vuodesta 1929. Beach-elokuva ja Leonardo di Caprio ovat tuoneet hotellille lisää suosiota.

Veetsime linnas kolm ööd ja olime täiesti teadmatult valinud selleks vanima hotelli The Memory at On On Hotel, mis on tegutsenud linna keskel juba aastast 1929.
Film "Beach" ja Leonardo di Caprio on lisanud omalt poolt hotelli tuntust.






Hotellissa näkyy ajan patina. Paikat ovat osittain rapistuneita ja siihen on tarkoituksella yhdistetty moderneja yksityiskohtia.

Mutta nyt siirrytään museoon! Samalta kadulta löytyy sellainen kaikille leikkimielisille: Phuket Trickeye Museum!

Hotellis on säilitatud palju vana ja ajahambast puretut ning just see annab siinviibimisele oma võlu. Keraamiline kraanikauss on huvitav modernne detail.

Aga nüüd on ees muuseumikülastus! Samal tänaval asub nimelt Phuket Trickeye Museum.




Hauskat 3D maalaukset kutsuvat hassuttelemaan ja leikittelemään - mikään ei ole sitä, mitä näyttää!

Siin saab lapsemeelsuse valla päästa! Kahemõõtmelised maalid ongi kolmemõõtmelised - ja sina oled osa sellest.


Yhden päivän pyhitimme meriretkelle. Lauttamatka Phi Phi saarille kestää n. 2 tuntia.

Pühendasime ühe päeva merereisile. Praamireis Phi Phi saartele kestis üle kahe tunni.





Jylhät kalliot ovat vaikuttava näky, mutta muuten ainakin pääsaari Phi Phi Don on täysin turistien valloittama ja matkamuistokojujen, baarien ja kahviloiden rivistöt ottavat vastaan heti satamaan saapuessaan.

Viereinen Phi Phi Ley saari on tullut sekin tunnetuksi Beach-elokuvasta ja sinne pääsee pikkuveneillä pääsaarelta. Tuo saari on ns. autio, ilman asukkaita ja majoituskohteita, mutta myöskin niin suuressa suosiossa, että tuskin sen pieneltä rannalta hiljaista paikkaa löytyy.

Ürgsed põnevad kaljud on omaette vaatamisväärsus. Peasaar Phi Phi Don on turistide poolt täielikult vallutatud ja sadamasse jõudes pead kõigepealt tungima läbi suveniirilettide, baaride ja kohvikute rivide.

Väiksema saare, Phi Phi Ley, on kuulsaks teinud seesamune "Beach" ja sellele võib teha paadisõidu peasaarelt. Saar on ns. asustamata ehk elaniketa ja ilma majutuskohtadeta, aga turistidele nii suur tõmbenumber, et vaevalt selle väiksel rannal rahulikku platsi leiab.


Ja lopuksi, käsityöblogi kun ollaan, kuva kahvipussilaukusta. Aivan upeat, harmittaa, etten katsonut niitä tarkemmin enkä tajunnut kysyä hintaa.

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA TEILLE KAIKILLE!

Lõpuks, kuna on tegemist  ikkagi nagu käsitööblogiga, lisan foto kohvipakkidest punutud kottidest. Mul on kahju, et ei taibanud  neid paremini uurida või hinda küsida - minu meelest igavesti kihvtid.

NÜÜD AGA ILUSAT UUT AASTAT TEILE KÕIGILE!