perjantai 20. lokakuuta 2017

Asterin väriset sukat/Astrite värvi sokid



Innostuin vaihteeksi paksummista sukkalangoista. Niitä onkin kertynyt laatikollinen ja onneksi keskenään sointuvia värejäkin.
Mitään ohjetta en seurannut, raitoihin saa helposti elävyyttä nostetuilla silmukoilla.
Puikkokoko oli nro 3 ja silmukoita yhteensä 48.

Paksud sokilõngad on oodanud ammu oma järge. Neid on kogunenud suur karbitäis ja õnneks mõned värvid sobivad kenasti kokku.
Mingit õpetust ma ei jälginud, kudusin lihtsaid triipe ja tõstsin vahelduse mõttes teatud kohtades silmi kudumata teisele vardale.
Vardad olid nr 3 ja silmuseid kokku 48.




Rakastan astereita, mutta niitä on ollut hankala saada siemenestä kasvamaan. Kylvän ruukkuihin miljoona siementä ja 7-8 niistä nousee! Sitten ne viihtyvätkin kukkapenkissä pitkälle syksyyn, väriläiskinä vielä tänäänkin.

Mulle meeldivad astrid väga, aga neid on millegipärast raske saada kasvama. Kui külvan kevadel pottidesse miljon seemet, 7-8 tõuseb üles! Seejärel  pakuvad nad küll rõõmu hilissügiseni, praegugi veel värvilaikudena muidu pruuniks tõmbunud lillepeenras.




Lanka ei loppunut siihen. Ei se mitään, aloitetaan seuraavat!

Polnud lootustki, et lõng saab ära kasutatud. Egas midagi, alustame uued!


perjantai 13. lokakuuta 2017

Kuvia Iistä/Pildikesi Iist


Ensin näytän muutaman käsityön, vaikka ei vieläkään ole mitään isompaa  valmistunut. Säärystimet tein itselleni, tulevat jo tarpeeseen.

Kõigepealt näitan mõnda lihtsat kudumit, kuna üks suurem töö on ikka veel pooleli. Säärised tegin endale, neid lähebki juba vaja.





Miestensukkia on käyttäjät odottamassa, ne valmistuivat yhtä nopsasti kuin säärystimet. Itselleni neulon sukat yleensä ohuesta langasta (eniten varmaan Fabelista) kakkosen puikoilla ja nyt kun vaihteeksi käytin seitsemää veljestä, yllätyin itsekin, kuinka helposti sukkapari syntyy.

Meestesokkidel on ka omanikud teada. Kui ma koon endale sokke, kasutan tavaliselt peenemat lõnga (kõige sagedamini vist Dropsi Fabelit) ja number kaks vardaid. Nüüd kui vahelduseks kudusingi hoopis jämedamast lõngast, olin lausa üllatunud, kui kerge vaevaga üks sokipaar sünnib.



Suomessa on kunta nimeltä Ii ja Virossa kylä nimeltä Aa. Olisiko jossain Oo ja Uu nimisiä paikkoja?
Luontokuvat ovat Iistä, Pohjois-Pohjanmaalta, jossa kävin hiljattain vierailulla ystäväni luona.

Soomes on Ii -nimeline küla ja Eestis on Aa küla. Kas kusagil võiks olla Oo ja Uu-nimelised kohad?
Käisin hiljuti Iis, Põhja-Soomes (tegelikult siin öeldakse Põhja-Põhjamaal) oma heal eestlannast sõbral külas ja loodusvõtted on seal tehtud.








Iin Hamina on vanha kauppapaikka ja sen tunnelmallinen puutaloalue on suojelukohde.

Läbi Ii voolab jõgi ja Ii Hamina on vana kaubasadam. Tänapäeval on see võluv külake kaitse all.



On varmaan ilo opiskella näin viihtyisässä kyläkoulussa!

Mõnedel lastel on õnn õppida nii hubases külakoolis!


Älä aja seinään,  käänny oikealle tai vasemmalle ja oletkin perillä!

Vastu seina ei tasu põrutada, keera  paremale või vasemale ja oledki kohal!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Laattoja/Plaadid



Hyödynsin Indiskan alennuksia ja ostin kukkaruukun sekä muutaman lautasliinapaketin. Kauniit kuviot olivat kerta kaikkiaan niin herkullisissa väreissä. Kotivarastosta löytyi muutama kaakelilaatta ja koristelin ne servettitekniikalla.

Kohalikus Indiska-sisustuspoes oli allahindlusi ja mõnest asjast ei saanud kuidagi mööda minna. Ostsin salvrätikuid ja ühe lillepoti, mustrid olid nii kutsuvad. Kodus sattus olema mittevajalikke kahhelplaate ja liimisin neile salvrätitehnikas pildid peale.




Pienille laatoille on helppo löytää käyttötarkoituksia.

Väikestele plaatidele leiab ikka mingi otstarbe.



Kiva kun kesän ulkona viettänyt orkidea kasvattaa uutta kukkavanaa ja joulukaktus kehittelee nuppusia.

Küll on tore, et  suve läbi õues olnud orhidee hakkas õievart kasvatama ja jõulukaktus on ka nupukesi täis.

perjantai 29. syyskuuta 2017

Ahkerat mehiläiset/Töökad mesilased




Blogi on viettänyt muutaman viikon hiljaiseloa, lopettaminenkin on käynyt mielessä. Jonkun verran on käsitöitäkin tehty, vaikka enimmäkseen aikaa on kulutettu työn, lähimatkustelun, marjametsän ja pihatöiden parissa.
Piha näyttää jo hyvin syksyiseltä, sen kunniaksi esittelen valmistuneen sukkaparin.

Blogis on valitsenud juba mitu nädalat vaikus, lõpetamise pealegi mõtlesin. Paar kudumistööd on ikka käsil, aga nendega pole mingit kiiret olnud. Aeg on kulunud tööle ja väikestele sõitudele, marjametsale ja õuetöödele.
Õu on juba täitsa sügisene, selle auks on üks sokipaar lõpuks valmis saanud.



Ohjeen otin Knit Picksin sivuilta ja se on muuten ilmaisohje. Halusin kokeilla tuota kivaa palmikkokuviota, mutta osittain tein sukat  omalla tavallani. Ohje opastaa neulomaan varpaasta varteen, minä aloitin kuitenkin ylhäältä. Kantapään tein omalla tutulla menetelmällä. Varteen olisi kuulunut muutama mehiläiskuvio, ne jätin neulomatta.
Lopuksi huomasin, että reunan voi taittaa kaksin kerroin, näyttää jopa nätimmältä.

Leidsin õpetuse Knit Picksi leheküljelt ja see on muide tasuta. Mulle hakkas silma tore palmikumuster, aga mõnes kohas tegin ka muudatusi. Sokid kootakse õpetuse järgi alt üles ehk varvastest sääre suunas, mina tegin teistpidi. Kanna kudusin ka sellise nagu olen harjunud. Sääreossa oleks pidanud kuduma mõned augulised "mesilased", jätsin need ära, tegin ainult parempidi-pahempidi triipu. 
Kui valmis said, vaatasin, et peale keeratud serv näeb isegi parem välja.


Malli: Busy Bees Socks, KnitPicks (löytyy myös Ravelrysta/leidub ka Ravelryst)

Lanka/Lõng: Drops Fabel

Puikot/Vardad: 2,5

Menekki/Kulus: 74 gr

tiistai 29. elokuuta 2017

Squircle


Squircle on hyvin suosittu sukkamalli, ilmainen ja suomeksikin käännetty. Siinä on yksi jännä juju, mutta muuten kyseessä on hyvin helppo kuvio. Se juju nimittäin on sukan kantapää, helppo sekin ja toisaalta hyvin erikoinen.
Ohje väittää, että kantapäässä on 6 silmukkaa ja sillä on pituutta yli 60 riviä. Jääräpäisyydessäni en suostunut sellaista uskomaan ja tein kerroksia puolet vähemmän.

Squircle näib olevat populaarne sokimuster ja on tasuta ravelrys saadaval. Kuduma hakates selgus, et tal on üks naljaks nipp, nimelt üsna kummaline kannaosa.
Õpetus ütleb, et kand kootakse 6 silmaga ribana ja pikkust tuleb üle 60 rea. No ega mina oma põikpäisuses sellist asja uskunud. Kudusin kannariba täpselt poole lühema.



Kuinkas kävikin, kantapäästä alkoi muotoutumaan kummallinen pussi ja purkuu oli edessä. Okei, lisätään kerroksia, tehdään kaksi kolmasosa vaaditusta. Sama tulos - kun olin jo pitkällä kantapään yli, jouduin antamaan periksi ja purkamaan toisen kerran. Vasta kolmas kerta sanoi toden, kannattaa todellakin seurata ohjetta.

Kui olin jõudnud tükk maad edasi, tuli tõde vastu - kand kotis mis kotis. Eks siis harutame üles ja alustame otsast peale. Ikka veel ei uskunud, et riba nii pikk peab olema, tegin ettenähtust kaks kolmandikku. Päh, sama tulemus. Harutame jälle ja kuulame lõpuks sõna. See kummaline kannariba tasub kududa täpselt nagu kästakse.





Ensimmäisessä kuvassa sukat näyttävät oudon leveiltä, mutta  joku taika niissä on, että istuvat jalassa erittäin hyvin.

Esimesel pildil tundub, et sokid on naljakalt laiad, aga mingi ime neis on, et jalas istuvad nagu valatud.


Ohje/Muster: Squircle by General Hogbuffer

Lanka/Lõngad: Drops Fabel ja Novita Pikkusisko

Puikot/Vardad: 2,5

Menekki/Kulus: 70 gr























Vielä ovat kukat ulkona, mutta tomaatti pääsi jo kuistille lämmittelemään.

Lilli saab veel õues hoida, aga tomati kandsin juba verandale sooja.

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Ventspils ja Kolka


Latvian reissun seuraava kohde oli Ventspils - noin 40 000 asukan kaupunki Itämeren rannalla. Sisääntulo kaupunkiin oli vaikuttava, tällä tavalla huoliteltua lehmuskujaa en ole nähnyt missään.

Reis jätkus Kuldigast Ventspilsi suunas. Vastuvõtt oli ülev - sellist pärnadealleed pole mujal näinud!






Ventspils on tunnettu mm. lehmistään. Kansainvälisen taideprojektin jäljiltään kaupungin eri paikoissa kohtaa värikkäitä lehmäpatsaita. Tuo ensimmäinen kuva, joka on muuten aika valtava, on napattu Latvia Travelin sivuilta. Rannassa nimittäin oli niin kova hiekkamyrsky, että katselimme lehmää ainoastaan kauempaa.

Ventspils oma 40 000 elanikuga on kogunud tuntust mh. lehmadega. Rahvusvahelise kunstiprojekti tulemusena kohtab linna eri paikades kirevaid lehmaskulptuure.
See esimesel pildil olev on muide tõeliselt kõrge. Foto on Latvia Traveli leheküljelt. Lehm oli rannas küll kaugele näha, aga juhtus olema nii tuuline päev, et liivakeerised ei innustanud seekord loomakest  paitama.




Kaupunki itse on arkkitehtuuriltaan hyvin viehättävä. Vanhakaupunki muistuttaa hieman Tarttoa.Nostat katseen ja aina näet edessäsi mielenkiintoisia yksityiskohtia.

Linn ise on huvitava arhitektuuriga, meenutades kohati Tartut. Igasugu pilkupüüdvaid detaile hakkab silma igal sammul.



Ja ne ovet...

Ja jälle uksed...


...ikkunat

...ja aknad.


Päivän tavoitteena oli Kolkan niemi.

Päeva haripunktiks oli Kolka neem.




Kolkan niemi on kahden meren, Itämeren ja Riian lahden kohtaamispaikka. Se on paikka, jossa aallot kohtaavat, muodostaen voimakkaita pyörteitä. Voi vain aavistaa, kuinka vaarallinen tuo paikka on ollut aikojen saatossa merenkululle.

Kolka neem või nina on kahe mere, Läänemere ja Riia lahe kohtumispaik. Kahest suunast tulevad lained põrkuvad siin kokku ja vaatepilt on võimas.
Võib vaid aimata, kui palju laevahukke see rand on näinud.




Yöpymispaikkamme oli pari kilometria niemeltä Kolkan kylässä, lähellä merta sekin. Illaksi tuuli tyyntyi.

Ööbisime rannast paari kilomeetri kaugusel Kolka külas. See koht on ka mere ääres ja õhtuks tuul vaibus.



Paluumatkalla poikettiin Riian kaupungissa. Miehelleni on lounas Lido-ravintolassa aina Riian reissujen kohokohta enkä tosiaan minäkään vastustanut.
Tässä näkyy pieni osa leivoksista ja voi niitä hintoja...!

Tagasiteel tegime väikse peatuse Riias. Lõunasöök "Lidos" kuulub mu mehe lemmikatraktsioonide hulka ja ega ma ka vastu ei olnud. 
Oh neid koogikesi ja oh neid hindu...!